ALE POMP deLUXilla

Pikavinkki: ale alkoi juuri, tarjolla ihanaa, tanskalaista designia ilman turhaa hörsötystä ja krumeluuria (my kind of clothes)! Laatu on todella hyvää, meillä ainakin kestäneet kovaa kulutusta ja monen monta pesukertaa.

Tilasin pojalle pari hupparia, pitkähihaisia raita-t-paitoja ja uimashortsit, jotka maksoivat postikuluineen 60€. Nettikauppa on aivan jumissa, joten varaudun latailemaan sivua monta kertaa uudelleen - mutta illalla suurin osa vaatteista on jo myyty (tai ainakin mun tuurilla ne mun haluamani oikean kokoisina), joten kannattaa silti nähdä vaiva ja käyttää osa lounashetkestään tähän tärkeään asiaan :-)

Ei mulla muuta, kivaa perjantaita kaikille!

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen

Mikä ihmeen taika suvivirressä oikein on? Vai pystyykö joku muka kuuntelemaan (saati laulamaan) sen ilman, että edes pieni kyynel tirahtaa silmäkulmaan? Itselläni pitäisi olla jättiarskat kasvoilla koulun juhlasalissakin, niin paljon aina liikutun kun lasten kirkkaat ja heleät äänet aloittavat noilla otsikon sanoilla, ja näin kävi tänäänkin - en tosin ollut ainoa, sillä näin monen pyyhkivän "huomaamattomasti" silmiään säkeiden välissä :-) 

Taidan olla joka vuosi aina hieman edellistä vuotta haikeampi kouluvuoden päättyessä, sillä tuntuu siltä, että aika alkaa juoksemaan yhä nopeammin ja nopeammin. Lapseni on vielä pieni, oma villapääni, mutta samalla koko ajan kohti (esi)teini-ikää kallistuva ja joka yö senttejä kasvava miehenalku, joka ei enää oikein mahdu äitinsä syliin.

Eikö olekin höpsöä nyt jo vähäsen surra sitä, että kymmenen vuoden päästä hän muuttaa kotoa pois?

Tosin vielä pari vuotta sitten uhkasin lähteä armeijaan hänen mukaansa, kun omatoiminen ruoan pilkkominen oli niin hakusessa, joten onhan tässä vielä sekin mahdollisuus olemassa :-)

Kevätjuhla oli siis ihana ja liikuttava tapahtuma, kuten aina, ja ihan kohta koko kylän lapsukaiset saavat todistukset kouraansa (jääkaapin oveen) ja kirmaavat kesälaitureille ja -rannoille melkein kolmeksi kuukaudeksi - he onnelliset!

Meidän lapsemme ei tosin ihan vielä pääse nauttimaan täydestä vapaudesta, sillä seuraavat viikot hän joutuu/ saa viettää erilaisilla leireillä, kunnes meidän vanhempienkin lomat alkavat. On tennistä, golfia, yleistä liikuntaa - vain taide puuttuu (sitä ei ollut lähikulmilla tarjolla). Ei ole halpaa lomaa olemassakaan!

Nyt ja tässä

Juuri nyt bloggaaminen ja lifestylehömpötykset tuntuvat kaukaisilta ja vähäpätöisiltä asioilta, mutta kyseenalaistan muutenkin, mihin aikaani käytän. Tai miten loppuelämäni elän.

Lähipiirissämme on vakavasti sairas ihminen, jolla on ehkä vain muutama viikko elinaikaa jäljellä. Aivan yhtäkkiä vahva, viisas ja kaikkivoipainen onkin heikko ja väsynyt. Surettaa niin hänen puolestaan, hänen lastensa ja puolisonsa puolesta. Vuosia olisi ollut vielä parhaimmillaan monta kymmentä jäljellä, tämä ei ole oikein! 

Olen joskus aikaisemminkin ollut kasvokkainen elämän lyhyyden kanssa ja nähnyt, miten ohut ja hauras elämänlanka voikaan olla - se voi katketa, kun sitä vähiten odottaa, eikä kukaan voi hallita tai määrätä sitä pysymään ehjänä.  Elän vanhoja suruja nytkin läpi, ehkä merkki siitä, etten aikoinaan sitten kuitenkaan osannut käsitellä asioita tarpeeksi perusteellisesti. Tai sitten suru on vain aina mukana, usein taustalla hiljaisena huminana, kunnes joku akuutti asia nostaa sen vahvemmin pinnalle. 

Toisaalta olen oppinut myös sen, että elämässä saa ja pitääkin olla hömpötyksiä, ylellisyyksiä ja turhamaisuuksia, jos niistä saa iloa ja kunhan ne eivät ole elämän kantavia arvoja. En siis väheksy pikkublogini (ja kaikkien seuraamieni blogien) merkitystä kevyenä hengähdystaukona, ilon tuojana ja inspiraationa, mutta piti silti päästä avautumaan tästä ristiriidasta, joka sisälläni pauhaa. 

Enkä oikeasti haluakaan muuttaa elämässäni juuri mitään - silitän vain koiraa tänään pari kertaa enemmän ja puristan lasta syliini entistä tiukemmin iltarukouksen jälkeen. Miehellekin voisin olla kiltimpi :-) 

Minulla on kaikki hyvin, tänään osaan olla siitä kiitollinen. Elämä on nyt ja tässä.

Taistelu epäpuhdasta ihoa vastaan jatkuu...

Seuraa tekstiä näppylöistä ja muusta yököttävästä, älä lue jos haluat pitäytyä kevyemmissä ja puhtaammissa aiheissa!

Olen sen verran epätoivoinen, että etsiskelin netin asiantuntevilta keskustelupalstoilta lisävinkkejä näppyläisen ihoni oikomiseksi. Kyseessä siis selkeät hormoninäpyt lähinnä leuan seudulla, mutten millään haluaisi syödä ylimääräisiä lääkkeitä - ainakaan ihan vielä.

Luin, että joillakin sinkkilisä oli parantanut tilannetta, ja niinpä päätin itsekin kokeilla. Kävin harrypottermaisessa luontaistuotekaupassa ja ostin tällaisen, hieman jenkkimäiseltä bodaushormonilta näyttävän purnukan pari viikkoa sitten:

Alkuannostus oli 3x/ päivä, josta parin viikon jälkeen vähennetään pikkuhiljaa, kunnes lopulta perusannostus on 1x/ päivä.

Toki tässä ollaan vielä ihan alkumetreillä ja pitää olla kärsivällinen, mutta vielä ei kyllä näy yhtään mitään valoa tunnelin päässä, päinvastoin: salakavalasti leukaani on taas kohonnut inhottava paukama :-( Se tässä tilanteessa on hyvää, että "ulospäin" ihoni ei vaikuta kamalan epäpuhtaalta tai -tasaiselta, koska suurin osa näistä näppylöistä on ihonalaisia (vaikka kipeitä ovatkin).

No niin, seuraavaksi siirryn taas mukavampiin aiheisiin, mutta mielelläni ottaisin tänne vinkkejä vastaan, jos joku teistä lukijoista osaisi neuvoa?! nim. epätoivoinen ja kyllästynyt

Well hello there, summer!

Hullaannuin aivan Hobbsilla (Lontoossa, siis) ja ostin pari mekkoa ja topin alle vartissa - onneksi sentään tällä kertaa sovitin kaikki ostokseni, koska vaihtaminen olisikin ollut hieman hankalampi operaatio.

Raitakuosin valinta tuskin lienee yllätys kenellekään, mutta tällä seuraavalla kuosilla yllätin itsenikin, rusettiperhosia:

Tuon topin ajattelin tummansinisten chinojen tai shortsien pariksi - ja muistaakseni jossakin pitäisi olla säilössä joku tummansininen puolihamekin, pitäisi yrittää etsiä se - jollen sitten myynyt sitä kirppiksellä viime kesänä.

Hobbsilla oli hauskan nostalginen brändäys, joka ulottui pakkauksiin, käärepapereihin ja tägeihin asti:

Ja lopuksi mukaan tarttui Massimo Duttilta perus-t-paita muiden raidallisten joukkoon:

Naputtelin edellisen postauksen Heathrow Expressin kyydissä posket Panttereita pullollaan; onneksi sain lentokentällä maukkaan ja ravitsevan kolmioleivän päivälliseksi. Ja toisen samanlaisen lentokoneessa...Kyllä matkustaminen on mahtavaa :-)

Nyt ulkohommiin, sisälle paahtuu!

London calling

Täällä vierahti taas päivä; ensin pitkässä palaverissa, minkä jälkeen ehdin taas pyörähtämään parissa kaupassa (sen sijaan, että olisin syönyt lounasta, ahmin parhaillaan Panttereita pahimpaan nälkääni).

Löysin monta raitaista vaatekappaletta, mm. Hossilta, jossa sain kauppojeni kunniaksi cavaa - heidän näkökulmastaan olisi ollut fiksumpaa tyrkätä se käteen heti astuessani ovesta sisään ;-)

Päivän asu

Mihin ne helteet nyt taas katosivat?! Tänään farkut olivat ainoa oikea vaihtoehto ja takkikin oli hyvä lisä. 

Toppi on COSin uutuuksia (itselleni siis, en tiedä miten vanha malli on) ja farkut ne samat "uudet" MiHin. Jos löydän, ostaisin mielelläni vielä samaa mallia toisetkin, sillä kerrankin löysin sopivan mittaisen mallin, jota ei tarvinnut itse tökerösti lyhentää!

Snön tosi vanha luottokoru

Kävin myös kampaajalla (melkein ehdin kasiksi, kamalan aikaisin!) ja olen huojentunut siitä, että törkeä tyvikasvu on enää eilisen painajainen :-) Kampaajalla on muuten hyvää aikaa lakata kynnet, joten sain nyt enemmänkin ulkonäköä kuosiin kerralla.

Seuraavat kaksi päivää vietän taas reissussa, mutta onneksi pääsen viikonlopuksi kotiin ja lauantaina meillle tuleekin vieraita (ja näillä aikatauluilla olen erityisen kiitollinen perjantaina käyvistä siivoojista!). Mukavuutta siis tiedossa, meillä ei ole oikein koko keväänä käynyt ketään, koska työ on vienyt meistä molemmista kaikki mehut ja on ollut kiva vain möllötellä perheen kesken kaikessa rauhassa.

Sunnuntaina olisi myös tarkoitus pelata kauden eka golfkierros - johan sitä kerran kävin rangella lyömässä pari tusinaa palloa...

Eli ei voi mennä kamalan hyvin, mutta onpahan realistiset odotuksetkin :-) Yritän olla kiukuttelematta/ kiroamatta/ lopettamatta koko lajia, sillä lisäjännitystä peliin tuo se, että menen miehen kanssa pelaamaan.  Nyt keksin, houkuttelen lapsenkin mukaan, niin on pakko käyttäytyä esimerkillisesti!

Nyt houkuttelen tuon suloisen pellavapään nukkumaan, joten hyvää yötä teillekin!

Meillä vihertää!

En ole todellakaan mikään viherpeukalo, vaan päinvastoin kukkien kanssa todellakin peukalo keskellä kämmentä. Yleensä onnistun tappamaan/näivettämään/ylikastelemaan ihan kaikki kasvit puolessa vuodessa, myös ne "kuolemattomat". Ainoana poikkeuksena tähän sääntöön ovat orkideani, jotka kukkivat taas iloisesti - go figure!

Näihin yrttipahasiin uskalsin kuitenkin satsata Ikeassa pari euroa, kun tällainen kolmen yrtin kasvatussetti osui käteen: kuvaavaa on se, että olin puutarhaosastolla ostamassa koristekiviä kynttiljämaljakoihin, ja joku oli hylännyt yhden tällaisen pakkauksen siihen kivien viereen. Yrtit siis löysivät minut, enkä minä niitä.

No mutta, kuten kuvasta näkyy, nämä sain jopa minäkin itämään ja keräsin Hyvä Äiti -pisteitä edes puolikkaan, kun pystyin tarjoamaan lapselle tämän ilon. (Meillä ei ole kasvatettu rairuohoa kuin ehkä kerran, ja silloinkin lapsi taisi olla 1,5-vuotias, eikä tajunnut koko hommasta yhtään mitään).

Toistaiseksi olen muistanut kastellakin näitä; pitäkää peukkuja että tämä mieletön tuurini jatkuisi vielä hetken, ja saisimme edes kerran maistella itse kasvatettua basilikaa salaatissamme :-)

Yläkuvassa taustalla näkyy muuten saviruukkuun siirretty salaatintynkä, jolle on käymässä hyvin tyypillisesti. I rest my case.

Printtihousut IRL

Olen jo muutaman kuukauden ajan makustellut printtihousujen ajatusta: kuvissa ne ovat pikkuhiljaa alkaneet miellyttämään silmää, mutta mikäpä ei näyttäisi hyvältä kaksikymppisen mallin päällä?! Onkin sitten aivan eri asia, voiko tällainen keski-ikäinen lapsenmittainen äitihahmo vetää ne päällensä näyttämättä surullisen epätoivoiselta...

Lontoossa hypistelin hieman ihastuneena 7 for All Mankindin kukkakuvioisia jeggingsejä, mutta ne olivat a) liian kalliit ja b) aivan liikaa. Ajatus siitä, että voisin löytää itsellenikin sopivan version vahvistui kuitenkin entisestään.

Eilen olin sitten kaupungilla liikenteessä ihan tositoimin, enkä jättänyt yksiäkään printtipöksyjä hiplaamatta Tigerilla, Filippa K:lla, Beamhillissä, Lindexissä, Stockalla ja Zarassa. Tribaalikuviot, kukat ja eläinaiheet out, joten aika hillityt kuitenkin halusin ja Zarassa ne tulivatkin sitten vastaan. Jono sovituskoppiin oli tajuton, kuten aina, joten nappasin nämä vain mukaan kotisovitusta varten.

Kuosi ensin:

Hillitty pyjamakuosi, check.

Ja malli: 

Sopivan suora malli, ei liian väljä ja liehuva, mutta ei mikään ihan pillikään. Ja, ihme ja kumma, eihän tämä nyt niin räikeän epätoivoiselta näytä, vai mitä? 

Vaan kohtalon kortit ovat nyt todella tätä printtihousuajatusta vastaan, sillä näissä on eriparilahkeet: oikea lahje on ihan silmämääräisestikin katsottuna selkeästi vasenta kapeampi ja niin paljon, että se jämähtää pohkeeseen kiinni. Kuvassa se on siis tuo suora jalka taaempana, mutta näettekö miten kireä lahje on tuosta polven alapuolelta? Se johtuu siitä, ettei se liiku siitä mihinkään!

Teoriassa lahkeessa olisi sen verran saumanvaraa, että voisin ratkoa saumaa ja ommella sen uusiksi, mutta noin liukkaan kankaan kanssa ei voi kuin epäonnistua (näillä omilla, yläasteen aikaisilla hyvin välttävillä ompelutaidoillani). Olisiko kannattanut sovittaa?! No joo...

Nyt sitten painiskelen vielä sen kanssa, että yritänkö vaihtaa housut samanalaisiin symmetrisiin, vai annanko nyt tämän trendin mennä ohi? 

Mitä mieltä olette, onko tämä 15 vuotta nuorempien juttu, annanko tämän jäädä nyt tähän?!

Kaipausta ja shoppailua

Olen ollut yksin kotona vasta kolme päivää, ja nyt jo ikävöin perhettäni kamalasti. Oma aika on kiva juttu, kun sitä on sopivasti, mutta liikaa on liikaa: täällä on liian hiljaista ja rauhallista, eikä ole ketään, kenelle jutella :-( Absence makes the heart grow fonder!

Onhan tässä ollut kaikkea kivaakin, kylpylähoitoja ja shoppailua ja kavereiden kanssa hengailua, mikä on oikein virkistävää ja tärkeää sekin!

Ja tästä eteenpäin en taida enää vannoa täällä mitään ostolakoista, koska kaikki hyvät lupaukset unohtuivat taas heti, kun pääsin ekaan liikkeeseen...

Ei siis tarvinnut lentää Lontooseen asti, kun löysin nämä kengät jo tänään. Tismalleen sama malli on jo mustana, ja ne ovat aivan luottokenkäni - epäilemättä nämä pääsevät samaan kastiin.

Ja sitten uudet farkut, aina yhtä käytännölliset mustat ja kapeat. Tästä kuvasta ei tietenkään näy mallia (Flex), mutta ennen kuin olen lyhentänyt nämä, ei lisää kuvia ole luvassa (ja itseni tuntien voi mennä ensi talveen asti, ennen kuin saan aikaiseksi tehdä sen). 

Sitten vielä se uusi Sandin neule päällä - tosin taas vähän ryppyisenä pitkän päivän jälkeen...

Onneksi tämä söpöliini on pitänyt minulle seuraa koko viikonlopun - ja näillä keleillä koiranomistajana on oikein mukava olla!

*****

JK: Jos haluat voittaa Narsin luomivärejä, Minna arpoo niitä kaksin kappalein Villa Hummelholm -blogissaan.